Kun ensin päättää alkaa remontoimaan ennenkuin vauva syntyy ja päättää sitten vielä alkaa pitämään blogia siitä ajasta, voitte varmaan arvata mikä ensimmäisenä jää. Blogia en ole kerinnyt edes avaamaan, sitten jää remontoinninkin aloitus. Vauvaa ei pysty säätelemään, joten se tuli jopa hieman etuajassa. Oli remontointia aloitettu tai ei ;). Nyt remontointi on jo edennyt sen verran ja vauvallakin ikää lähemmäs neljä kuukautta, että blogikin saatiin avattua.
Jospa siis aloittaisimme aivan alusta.
Perheeseemme kuuluu Kaarina (24v.), Niko (27v.) ja Alisa (n. 4kk.) sekä karvaiset lapsemme Tepa-manssi (2v.) ja Plyush-cairn (1v.). Parisen kuukautta ennen vauvan aka Alisan laskettua aikaa, Nikon äiti nukkui pois syövän uuvuttamana. Surullinen tapahtuma pysäytti meidät kaikki, mutta pikkuhiljaa elämän oli taas jatkuttava ja Nikon isä tarjosi meille mahdollisuutta muuttaa Nikon lapsuudenkotiin. Talo on 20-luvun lopussa rakennettu omakotitalo, jonka Nikon vanhemmat käytännössä rakensivat lähes uudestaan 80-luvun lopulla. Hienosti aikaa kestänyt talo ja pinnat kaipasivat silti hieman korjausta sekä päivitystä, olihan se kiva saada uudet pinnat jottei Nikon tarvitsisi muuttaa vain takaisin kotiin. Maalämpökaapeli oli kaivettu takapihan nurmen alle parisen kesää aiemmin, joten maalämpö vaihdettaisiin sähkö/puulämmitteisen talon pääasialliseksi lämmitysmuodoksi. Suunnitelmia laadittiin ja pian ei kukaan enää muistanut mitä väriä oli mihinkin meinattu jne. Mutta siitä se sitten lähti, tapettia oli poistettava ja pohjatöitä tehtävä vaikka millä mitalla. Nikon isä Puti otti hoitaakseen sähkö- ja putkimiehen hommat mm. suunniteltaessa yläkerran pikkuveskin laajennusta.
Tässä alla tähän saakka tapahtunutta.
Yllä sitten tästä päivästä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti